torstai 3. lokakuuta 2013

Tarkoitus..




 TARKOITUS..

Blogin tarkoituksena on tuoda esiin Haalea viiva – esityksen kirjoitusprosessia aina
valmiiseen esitykseen asti. 
Prosessi pitää sisällään tekstin kirjoittamisen, esityksen harjoitusvaiheen ja ensi-illan, eli näytelmän valmistumisen.
Blogissa kuvaamme prosessin aikana nousevia tunteita ja ajatuksia aiheesta. 

Toiveena olisi myös saada ihmisten, (tahattomasti lapsettomat, lapsettomat, lapselliset lapsettomat, sekundaarisesti lapsettomat, lapsettomien läheiset, sekä ihmiset joille asia on ihan vieras) kokemuksia, ajatuksia ja kommentteja.

3 kommenttia:

  1. Lapsettomuus tosiaan pistää koko elämän ja lähipiirinkin uusiksi. Osa vanhoista ystävistä jää taakse ja ehkä uusia tulee tilalle. Vaikutus parisuhteeseen ja omaan elämään on valtava. Elämänsuunnitelma pitää tehdä uusiksi. Pitää miettiä mikä on uuden elämän kiintopiste kun vanhemmuus ei enää ole vaihtoehto. Pitää miettiä lähteekö toteuttamaan vanhemmuusunelmaa jonkun toisen kumppanin kanssa mikäli ongelma on toisessa osapuolessa. Mitä jos kumppani päättää lähteä toteuttamaan unelmaa jonkun toisen kanssa ja itse jääkin vielä yksin lapsettomuusleiman lisäksi. Ystävien ja läheisten vauvauutiset tuntuvat siltä kuin iskettäisiin veitsi sydämeen, pystyykö heidän kanssaan olemaan vielä tekemisissä, voisiko nauttia toisten lapsista kuin omistaan, niitä joita ei ikinä saa? Entä kun itse vihdoin on sinut uutisen kanssa mutta omat vanhemmat jäävät vailla lapsenlapsia ja joudut osallistumaan tämänkin kriisin läpikäyntiin ja podet huonoa omaatuntoa toisten menetyksistä?

    Omalla kohdalla on pitkät ystävyyssuhteet koetuksella lapsettomuuden vuoksi ja tunteet ovat erittäin ristiriitaisia. Lapsellisista ystävistä on vaikea päästää irti mutta silti ei pysty olemaan tekemisissä vain velvollisuuden vuoksi. Mielialat vaihtelevat päivittäin ääripäästä toiseen. Pitää päättää pystyyko menemään ristiäisiin, baby showereihin ja lasten synttäreille missä on se ainut lapseton. En ainakaan tällä hetkellä pysty. Tätä eivät kaikki voi ymmärtää.

    Parisuhde kriisiytyy kun yhteiset unelmat pitää maalata uusiksi. Riitämmekö toisillemme kahden koko loppuelämän?

    Työ saa uuden merkityksen kun uraputkesta ei ole odotettavissa sitä edes 9kk mittaista taukoa. Itselläni tämä ajoi ensin burn outtiin ja sairaslomaan sekä sittemmin työn vaihtamiseen vähän mielekkäämpään, mutta tuskin koskaan työ voi näytellä läheskään niin tyydyttävää osaa elämässäni että se voisi korvata äitiyden ilot.

    Hienolta kuulostaa prosessisi ja jään mielenkiinnolla seuraamaan työn edistymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kirjoitit paljon sellaisista asioista mitä olen tällä hetkellä pohtinut käsikirjoitusta tehdessäni. Kirjoittelen piakkoin lisää projektin etenemisestä..

      Poista
  2. Itse en ole kokenut lapsettomuutta (toinen lapsi tulossa), mutta veljeni on. Hän ja hänen vaimonsa pitkähkö avioliitto päättyi eroon adoptioprosessin ollessa kesken. Harmittaa jo senkin takia, etteivät omat lapseni nyt saakaan serkkua, minkä olisi pitänyt saapua viimeistään parin vuoden päästä. Ristiriitaiset tunteet.

    VastaaPoista