Haalea Viiva ESITYKSET käynnissä!

Monologin kirjoittaminen ja esityksen harjoitusprosessi olikin sen verran haastava että blogiin kirjoitteleminen harmillisesti jäikin vähän tauolle. Jotenkin tämä blogin kirjoittaminen tuntuikin paljon vaikeammalta ja henkilökohtaisemmalta kuin esimerkiksi esityksen tekeminen. Vaikka monologin teksti pohjautuukin omiin kokemuksiini, niin ei sen kirjoittaminen tai esittäminen ole yhtään niin pelottavaa kuin tänne kirjoittaminen.
Se on kummallista.

Mutta nyt esitykset ovat lähteneet rullaamaan, eilen oli ensi-ilta ja tänään on toinen esitys. Toivottavasti yleisö löytäisi paikalle.

Tänne blogiin voi jokainen käydä kirjoittamassa palautetta tai muuten vain kommentoida esitystä tai kertoa mitä ajatuksia tai tuntemuksia esitys on herättänyt. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla ajatuksia, ja kaikki palaute on meille arvokasta!

Tulkaahan katsomaan, ja kirjoitelkaa!

Inspiroimana

Tekstin kirjoittamisprosessi lähti alussa hyvinkin nopeasti liikkeelle. Olisin halunnut kirjoittaa koko ajan, kirjoitin jopa öisinkin mielessäni. Sitten tuli täysi stoppi. Tuntui että en keksinyt enää yhtään mitään. Tuntui myös, että teksti junnasi paikoillaan.

Tänne blogiin tulleiden kommenttien ansiosta, sain uuden sysäyksen. Nyt monologin kirjoittaminen on edennyt vaiheeseen, missä haetaan esitykselle ja roolihahmolle jo selkeää rakennetta ja niin kutsuttua draaman kaarta.  Eli kiitos kommenteista!

On mielenkiintoista kuulla, miten lapsettomuus on parisuhteeseen vaikuttanut. Ihmiset kun ovat hyvinkin erilaisia. Reagoivat asioihin eritavoin.
Erityisesti kiinnostaisi kuulla tällaisista "kilahduksista".
Tarkoitan sillä sitä, että kun kaikki tunteet pikkuhiljaa kasautuu ja joku tietty asia laukaisee ne kaikki liikkeelle.

Tällä hetkellä kiinnostaisi kuulla, millaisia kokemuksia ihmisillä on lapsettomuustutkimuksista. Millainen on ollut vastaanotto, miten hoitajat ja lääkärit ovat kohdelleet. Miltä se itsestä on tuntunut.
Itse ajattelen, että lapsettomuustutkimuksiin meno on se ensimmäinen hetki, milloin myöntää itselleen ja puolisolleen, että jokin on vialla, me ei onnistuta tässä ilman apua.
Lapsettomuustutkimuksiin meno herättää aika ristiriitaisia tunteita. Tavallaan se luo suurta toivoa, että nyt onnistuu, lääkärit auttaa. Ja tavallaan surua siitä, että olen lapseton. Pelkoa siitä, onko minussa jotain vikana. Entäs jos vika löytyykin puolisosta. Mutta pelon ohella tulee myös huojentava tunne, että kun vika löytyy, sen voi myös korjata. Mutta entä jos ei voikkaan? Myös pitkät jonot hoitoihin tuo jonkinlaista epätoivoa, mutta tieto mahdollisesta hoitoihin pääsystä tuo taas toivoa. Niin, hyvin ristiriitaisia tunteita.


Haalea Viiva - monologin esitykset ovat Oulussa ensi keväänä, tarkat esityspäivät ilmoitan tässä piakkoin, muutaman viikon sisällä.

Haalea Viiva - monologia esitetään myös lapsettomien lauantai tapahtumassa Helsingissä toukokuussa 2014.
Lapsettomien lauantai on toukokuun toinen viikonloppu, 10.5.2014.

Kysymyksiä!

Tällä hetkellä olen pohtinut paljon lapsettomuuden vaikutusta parisuhteeseen. Kirjoittaessani ajatusvirtaa lapsettoman pariskunnan riitatilanteesta, minua välillä kauhistutti ja välillä huvitti.

Tekstissäni riitatilanne lähti hyvin pienestä ja vähäpätöisestä asiasta. Kärpäsestä kasvoi kuitenkin härkänen. Ei siksi, että kyseinen asia, mistä riita lähti, olisi ärsyttänyt tai oikeasti pahoittanut toisen mielen, vaan sillä purettiin sitä suurempaa tuskaa mikä sisällä kyti. Lapsettomuuden tuomaa tuskaa.

Tässä minun ajatusvirta tekstissäni nainen hermostuu sukista. Yhtäkkiä sukat ovatkin niin suuri asia, että puhutaan jo erosta. Ja sitten tulee esiin se oikea syy. Lapsettomuus. Puhutaan erosta, koska ei halua toisen jäävän lapsettomaksi, tai puhutaan erosta koska ei halua jäädä itse lapsettomaksi. Samalla pelkää kauheasti sitä, että se toinen oikeasti haluaakin erota, ja jääkin yksin.

Tilanne on tragikoominen. Kun nainen vaahtoaa sukista, ja itkee sitä että mies ei yhtään ajattele hänen tunteitaan jättäessään sukkia lattialla, se on vähän huvittavaa. Mutta samalla se on ihan hirveän surullista. Kun yrittää huutamalla saada itsestänsä ulos sitä suurta tuskaa mikä sisällä kytee.

Olen jäänyt pohtimaan niitä asioita, mitä toiselle sanoo riitatilanteissa. Jos lapsettomuuden syy onkin selkeästi toisessa, loukkaako ja nimitteleekö. Vai syyttääkö jostain muusta? Vai vähätteleekö itseään?

Entäs ne hyvät vaikutukset parisuhteeseen? Mitä ne ovat? Miten ne tulevat esille?
Kun lapsettomuus osuu kohdalle, parisuhde joutuu koetukselle. Mutta kaikki ne surulliset asiat mitä pariskunta yhdessä kohtaa, voi lähentää. Kun tukeutuu siihen toiseen. Kun itkee ne kyyneleet puolison olkapäätä vasten.
Mielestäni parisuhteessa syntyy myös ihan omanlainen huumori. Musta huumori. Mitä jossain tietyssä vaiheessa ei pysty viljelemään kenenkään muun kanssa, kuin oman puolison. Pariskunnan oma musta huumori lähentää, se vahvistaa yhteen kuuluvuutta.

Minua kiinnostaisi kuulla ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten lapsettomuus on vaikuttanut parisuhteeseen ja miten lapsettomuuden tuoma kriisi konkreettisesti näkyy parisuhteessa.
Onko se lähentänyt? Onko se erottanut? Millaisia riitoja se on aiheuttanut?  Olisi mielenkiintoista myös kuulla millaisia riitatilanteita syntyy ja mistä ne tulevat, mitä toiselle sanoo niissä tilanteissa? Onko se syyttelyä vai nimittelyä tai jotain muuta....

Kuka ja Miksi?

Olen Marjo, kohta 28-vuotias, ja teatteri-ilmaisun ohjaaja ammatiltani.
Olen Haalea Viiva - monologin käsikirjoittaja ja näyttelijä.
Monologiesityksen tekeminen lähti alunperin ajatuksesta; itsensä haastaminen.
Halusin lähteä työstämään esitystä, mikä aiheeltaan kolahtaa, vaikuttaa ja koskettaa minua.
Ja tahaton lapsettomuus koskettaa.

Miksi lapsettomuus?
Koska lapsettomuus koskettaa, monia meistä, jollakin tavalla. Voimme olla lapsettoman läheisiä, tahattomasti lapsettomia, lapsellisia lapsettomia, sekundaarisesti lapsettomia, tai emme ole koskaan edes ajatelleet asiaa.
Tahaton lapsettomuus on kriisi ja se tuo mukanaan liudan erilaisia tunteita.
Paljon sellaisia tunteita, joita on vaikea ymmärtää, läheisten ja ympärillä olevien.
Niitä tunteita on myös vaikea selittää muille kuin samankaltaisten kokemusten läpikäyneille.

Vaikka lapsettomia on monenlaisia ja monista eri syistä, on erilaisten tunteiden läpikäyminen, toivon ja epätoivon vuoristorata sekä suru ja kaipaus läsnä lapsettoman elämässä.
Tällä esityksellä haluan tuoda esiin yhden naisen kokemukset ja tunteet tahattomasta lapsettomuudesta.

Kirjoitan tekstiä omien kokemuksieni pohjalta, mutta käytän pohjamateriaalina paljon myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä muuta materiaalia.
Jatkossa tarkoituksena on mahdollisesti kerätä pohjamateriaalia myös tämän blogin kautta. Heitän ilmoille kysymyksiä, mitkä tekstin kirjoittamisen kannalta kiinnostaa. Kommentteja ja ajatuksia voi toki jakaa blogissa myös muutenkin. En käytä kenenkään kommentteja tekstissä suoraan lainaten, vaan nimenomaan itselleni materiaalina. 

Tarkoitus..

 TARKOITUS..

Blogin tarkoituksena on tuoda esiin Haalea viiva – esityksen kirjoitusprosessia aina

valmiiseen esitykseen asti. 

Prosessi pitää sisällään tekstin kirjoittamisen, esityksen harjoitusvaiheen ja ensi-illan, eli näytelmän valmistumisen.

Blogissa kuvaamme prosessin aikana nousevia tunteita ja ajatuksia aiheesta. 

Toiveena olisi myös saada ihmisten, (tahattomasti lapsettomat, lapsettomat, lapselliset lapsettomat, sekundaarisesti lapsettomat, lapsettomien läheiset, sekä ihmiset joille asia on ihan vieras) kokemuksia, ajatuksia ja kommentteja.